Coba on kolmas isompi Maya-kaupunki alue, johon on mahdollista matkustaa Yucatanin niemimaan turistikohteista. Meidän suunnitellessamme reissua Chicken-Itzan ja Tulumin jälkeen Coballe, sanoivat monet turistit ettei Cobassa ole enää sen enempää nähtävää. Onneksi emme kuitenkaan uskoneet näitä turisteja vaan halusimme nähdä asian omin silmin. Coba oli varsin erilainen kokemus muihin Maya-rauniokaupunkeihin nähden ja en todellakaan ole katunut hetkeäkään, että teimme päiväreissun myös sinne.
Coban reissu oli viimeinen retkemme Meksikossa. Matkailijaa painoi jo pieni reissuväsymys, joten saatuamme hyvän diilin market 23:n retkien välittäjältä päätimme tarttua siihen ja käydä Coban yhteydessä kahdella eri cenotella sekä vielä tuntemattomassa, vasta löydetyssä Maya kaupungissa. Retken hintaa en valitettavasti muista, mutta matkasimme minibussilla noin 10 hengen seurueensa ja seurassamme oli sangen hyvä opas tälläkin kertaa :)
Meidän retkimyyjämme oli kuitenkin tehnyt meille vähän kurjasti ja hieman huijannut meitä siitä, mihin tämä päiväreissu vei. Ensimmäisenä bussissa kuulimme olevamme menossa Tulumiin- Maya kaupunkiin, jonka me olimme jo kolunneet reissun alkuvaiheilla. Reissumme opas oli kyllä mies paikallaan, sillä hän ymmärsi tilanteemme ja käski kuskin kiikuttaa meidät yhdelle cenotelle Tulumin sijasta, jossa voisimme kuluttaa aikaamme sen aikaa kun muu väki kiertäisi Tulumin läpi.
Itse cenote oli tällä kertaa järvimäinen lampi, johon oli mahdollista päästä uimaan ja melomaan kajakeilla. Meitä ei tällä kertaa kumpikaan viihde sytyttänyt vaan sen sijaan seurasimme mielenkiinnolla luolasukeltajia, joille tämä cenote oli kuulemma yksi parhaista Yucatanin niemimaalla, sillä ison U-mallisen cenoten luolastoista oli kuulemma mahdollisuus sukeltaa suoraan mereen. Cenoten lisäksi yritimme kuluttaa aikaamme läheisellä ranalla, jossa kuitenkin kävi sen verran kova tuuli, että auringonottoa ei tällä kertaa tarvinnut edes harkita ;)
Cenote pysähdyksen jälkeen pääsimme itse Cobaan. Meillä oli mahdollisuus kiertää Coban alue oppaan kanssa tai päinemme, mahdollisuus oli myös vuokrata polkupyörä kohtuu edullisesti. Koska tiesimme, että aikaa oli kohtuu vähän pysähdyksellä kuten turistimatkoilla usein on, päätimme lähteä omin päin pyörillä seikkailemaan.
Coban alue oli melko laaja ja pyörän vuokraaminen oli enemmän kuin hyvä idea! Alueella myös risteili polkuja siihen malliin, että pieni eksymisenkin vaara oli, mutta seuraamalla turistivirtoja ei ollut vaikea erehtyä mistä löytyi Coban päävetonaula, Maya-raunio jolle vielä ainakin meidän reissumme aikana sai kiivetä. Sehän oli valloitettava ehdottomasti!
Matkakumppanini Tytti päätti jättää kiipeämisen väliin, mutta minä tietysti reippaana lähdin puolijuoksua kapuamaan rakennuksen kapeita portaita ylöspäin. Hyvin meni siihen asti, kun vilkaisin alas ja tajusin kuinka jyrkkä nousu oli ollut ja kuinka korkealla sitä oikeasti oltiin! Näkymät pyramidin päältä olivat huikeat ja upea kokemus oli päästä tämä tekemään. Alaspäin matka kestikin sitten tuplasti kauemmin, kun meinasi hieman korkeanpaikan kammoista hirvittää ;)
Coballa riitti pyärilijöitä niin paikallisista meihin turisteihin ja pyörällä tosiaan pääsi aluetta kiertämän huomattavasti nopeammin kuin jalan. Nähtävää oli paljon ja pieni seikkailija löysi aivan mielettömän näköisiä paikkoja.
Aika, joka meille oli varattu Coballa seikkailemiseen vain oli aivan liian lyhyt. Muulle turistiväelle näytettiin vain pää-kohde: kiivettävä pyramidi, mutta me pienet seikkailijat jotka olisimme halunneet kääntää joka kiven ja kolon emme ehtineet kaikkialle vaikka allamme oli kohtuu vikkelät kulkupelit. Jos nyt valitsisin uudelleen, tulisin Coballe ihan ominpäineni päiväksi seikkailemaan turistireissun sijasta ..
Toisaalta taas, jos emme olisi olleet turistibussin mukana, meillä ei olisi ollut mahdollisuutta vierailla reissun aikana kahdella cenotella ja vasta löydetyssä Maya-kylässä. Palkkaamalla oma kuski ja auto, olisi tämä reissu ollut ehkä kaikista fiksuin toteuttaa- joskin silloinkaan ei varmasti pääsyä olisi ollut kahteen viimeiseen pysähdynpaikkaamme, johon tämä retkifirma oli saanut jonkinlaiset yksinoikeudet - ainakin meidän reissumme aikana.
Oppaamme vei meidät tosiaan keskelle viidakkoa, josta melko vasta oli löytynyt melkoinen Maya raunio kylä. Tämä raunioalue ei toki ollut niin hyvin säilynyt - tai entisöity - kuin Coba, Tulum tai Chicken Itza, eikä se ollut läheskään niin lajalle alueelle ulottuva, mutta hieno kokemus se oli joka tapauksessa! Hetken sai tuntea olevansa suuri seikkailija löytöretkillään ;) Tällä alueella meitä myös ensimmäisen kerran koko reissulal varoiteltiin moskiitoista, joita oli kuulemma aivan valtavasti. Muut turistit vuorasivat itsensä moskiitto myrkyillä ja Tytin kanssa katselimme epäluuloisina toisiamme, että kuinkahan mahtaa käydä kun meillä ollut koko myrkkyjä edes hankittuna vaikka niitä Meksikoon matkustavalle suositeltiinkin. Noh, huolemme oli onneksi kohtuu turha. Koko viidakkopatikoinnin aikana taisin nähdä viisi moskiittoa, ei mitään verrattuna Suomen kesään ;) Toki jos huono tuuri kävisi niin juuri joku noista viidestä voisi kantaa tarttuvia tauteja, mutta ainakaan meidän kohdallamme niin huonoa tuuria ei onneksi käynyt.
Vasta löydetystä rauniokylästä löytyi myös pieni luola, joka oli aluksi täynnä lepakoita. Kunnon kiljaisuthan meistä turisteista sai irti, kun meidät opastettiin pimeään luolaan ja sitten yhtäkkeä sytytettiin taskulamppu ;)
Viimeisenä kohteenamme pysähdyimme maanalaiselle cenotelle, joka kyllä kruunasi meidän reissupäivämme. Kuumassa paahteessa koko päivän nuhjaantuneena oli mahtava astella rappuset viileään luolastoon.
Luolastossa virtasi maanalainen cenote, jonka vesi oli niin kirkasta, että pystyi näkemään monta metriä pohjaan saakka. Tässä cenotessa oli pakko pulahtaa uimaan, jotta pääsi tutkimaan pitemmälle onkaloita ja luolastoja. Aivan mahtava kokemus, jonka kruunasi se, että paikalla ei todellakaan ollut valtavaa turistilaumaa vaan vain meidän pikkubussimme, jonka väki hajaantui keveästi ympäri cenotea niin, että jokainen sai rauhassa siellä halutessaan olla.
Oppaamme näytti myös luoaston seinämateriaalin ihmeitä meille. Kivimassa hohti valoa läpi. Valitettavasti oppaamme - tai meidän - englanninkielen taitomme ei riittänyt niin pitkälle, että olisin ymmärtänyt, mistä kivilajista oli kyse. Hieno pieni lisä kuitenkin upean luola-cenoten tutkimusmatkalla.
Summasummarum:
cenotet: tutki niitä! Käy useammassa erilaisessa: maanalaisessa, aukinaisessa ja maan pinnalla olevassa. Matkallamme näimme aivan uskomattoman hienoja cenoteja ja tiedämme että vielä hienompiakin olisi löytynyt jos olisimme raskineet maksaa hieman enemmän ;) Näimme kuitenkin myös niitä aika mitään sanomattomia cenoteja ja niitä, jotka oli jo täysin turisteilla raiskattuja ja rahastuksen haju leijaili vastaan. Joka tapauksessa näistä löytyy hienoja kokemuksia, joten elä missää Meksikon matkallasi!
Koba: Koba on erilainen Tulumiin ja Chicken Itzaan verrattuna. Sen on annettu jäädä viidakon keskelle eikä sitä ole pyrittykään tekemään Tulumin ja Chicken Itzan kaltaiseksi aukioksi. Koba yltää laajalle alueelle ja siellä riittää tutkittavaa varmasti puoleksi päivää kepeästi. Fillarit luovat myös omaa tunnelmaansa alueella liikkumisessa. Sitä ei myöskään ole niin isolla kädellä entisöity kuin muita suuria Maya-kaupunkeja ja sen vuoksi tunnelma siellä on täysin erilainen - jotenkin aidompi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti