Sri Lanka - vinkit turistille

Pankkiautomaatti Negombossa ja ihmiset jonottamassa sinne ;)

 Rahanvaihto/Automaatit:

Sri Lankassa oli välillä vaikeuksia löytää rahanvaihtopisteitä, etenkin Negombon alueella jossa turisteja ei ole liiaksi asti. Etelämmässä osassa Sri Lankaa tilanne on varmasti toinen. Yleisesti Sri Lankassa rahanvaihtopisteinä toimivat kultakaupat. Me saimme aina asiallista palvelua ja oikean määrän rahaa vaihdossa. Kurssista pystyi myös jonkin verran neuvottelemaan ja mitä isompia seteleitä itsellä oli, sitä paremman kurssin sai ;)

Automaatteja löytyy Negombon alueella vain keskustasta. Etelän turistialueista en osaa sanoa, mutta ainakaan pohjoisessa ei kannata luottaa siihen että pankkiautomaatti aina löytyy. Isoissa kaupungeissa se löytyy varmasti, mutta lähtiessä esim. keski Sri Lankaan voin vannoa, että hyvä että he edes tietävät mikä pankkiautomaatti on ;)

Liikennettä erään isomman kaupungin keskustassa

 Liikkuminen:

Sri Lankassa ei juuri ole julkista liikennettä jota turisti pystyisi hyödyntämään - paitsi junat kaupungista toiseen. Niitä kannattaa kokeilla, samalla saa yleensä upean kattauksen erilaista maisemaa ;) Ja ei maksa juuri mitään ;) Etenkin suositeltu junamatka on reitti Colombosta Nuwara Eliyaan tai Ellaan ja ajettuani autolla samaisen reitin vieressä, voin luvata että suosittelut eivät varmasti ole turhia! Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että etenkin yllä mainittu junayhteys on erittäin suosittu niin paikallisten kuin myös turistienkin lomassa, joten junamatka on syytä varata etukäteen jotta varmasti saa kunnolliset paikat. Toki elämys on varmasti myös matkustaa kanojen, vuohien ja ehkä jopa hevosten kanssa samassa vaunussa ;)

Tuktukilla matka taittuu nopeasti ja vaivattomasti

Pienille matkoille on näppärä napata tuk tuk. Niillä pöristelee näppärästi paikasta toiseen eikä hinta paljon päätä pakota ;) Muistaakseni eurolla pääsi jo melkoisia matkoja :) Hinta kannattaa kuitenkin sopia selkeästi etukäteen, jotta ei tule väittelyitä perille päästyänne. Sri lankassa suurinosa tuk tukeista on vain kahdelle matkustajalle tehtyjä, joskus maksimissaan kolmelle. Tämä kannattaa ottaa huomioon jos reissailette isommassa porukassa. Thaimaan tyylisiä isoja tuktukeja ei ainakaan negombon alueella ollut yhtä ainutta.

Auton korjaustauko Sri Lankan keskiosien vuoristoissa ;)

Auton ja kuskin vuokraus päiväksi on myös yksi vaihtoehto. Tällaisen huvin hinta liikkuu 50-70 euron välillä riippuen matkan pituudesta. Näissä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, jotta saa varmasti sellaisen kulkineen jolla on mukava matkustaa ja kuskinkin olisi suotavaa osata englantia kohtuudella. Meillä ensimmäiset kuskin ja auton palkkaukset eivät ihan menneet nappiin. Taisimme olla hieman liian kovia tinkimään, kun saimme kuskit ja autot pohjahinnalla. Syy halvempaan hintaan kyllä selvisi kun meidän 4-henkistä seuruettamme tultiin hakemaan kahtena aamuna pikkuruisella sukisukilla ;) Siinä siis paikkoja oli virallisesti vain neljälle ja kun mukanamme oli paikallinen kuski, joutui yksi aina istumaan keskiturvavöiden päällä. Ahdasta oli, mutta ilmastointi sentään pelasi ;) Myöhemmille retkillemme maksoimme kiltisti hieman enemmän ja saimme ilmastoidun bussin jolla kyllä kelpasi matkustaa. Toki joskus niissäkin tuli ongelmia kun auto sanoi seis, vaikka kuinka olisimme matkaa halunneet jatkaa ;)

WC:t:

Varasin Sri Lankan -hyvät tietää osioon ihan oman kappaleensa vessoille, sillä tämä oli ensimmäinen matkaamani maa jossa oikeasti vessat olivat hukassa -usein! Joten vinkki: aina kun näet vessan, käytä sitä ;) Itse en ole mikään hienohelma eikä sitä myöten puskapissa ole mahdoton ajatus, mutta viidakon pimeydessä oudossa maassa ei ensimmäisenä tule mieleen juosta puskaan pilkkopimeään :P

Sri Lankassa ei kaikissa ravintoloissakaan ole vessaa, siihen on hyvä varautua. Ja jos sellainen sattuu olemaan, se saattaa olla vain reikä lattiassa tai pieni ura betonissa. Laadukkaissa ravintoloissa turistialueilla vessa löytyy tottakai, mutta jos syöt enemmän paikallisten suosimissa paikoissa, voi tilanne olla toinen. Ja aina kun lähdette esim. autolla/mopolla liikenteeseen kohti keskimaata, niin voitte varautua siihen, että vessojen määrä vain heikkenee koko ajan.

Yleisesti vessojen tilanne on parempi eteläosassa Sri Lankaa ja tilanne huononee mitä pohjoisemmaksi tai keskemmäksi saarta seikkailette.

Mut nou hätä, me selvittiin nii kyllä teki! Muistaa vaan pitää tämän asian mielessä ja hyödyntää ne vessat aina kun niitä vain on lähettyvillä ;)

Hintataso:

Sri Lankan hintataso on yleisesti kohtuu edullinen, mutta valtio osaa kyllä rahastaa turisteja esim. kuuluisilla nähtävyyksillään. Polttoaine on kallista suhteessa maan muuhun hintatasoon, mutta sillä valtio pyrkii kannustamaan sähköautoilun pariin ;) Tupakki on täysin Suomen hinnoissa, jos onnistut sitä jostakin löytämään ;)

Hintaesimerkkejä Negombon alueelta (Etelässä hieman hintavampaa)
olut (ISO lion) alkosta 2,5e/450 rupiaa, ravintoloissa 3-6e/550-1100 rupiaa, hotelleissa 5e/900 rupiaa
Coca-Cola 0,50e/90 rupiaa
mehut 0,80-1,3 e/150-250 rupiaa
paikallinen ruoka alkaen 1,5 eurosta/300 rupiasta ylöspäin ja syöt kyllä mahasi täyteen!
länsimainen pääruoka 2 eurosta 6 euroon/400 rupiasta 1000 euroon
tupakkiaski 5,50e/1000 rupiaa paikallisilta, 11e/2000 rupiaa hotelleissa
auton ja kuljettajan vuokraus päiväksi 50-70 euroa
1h hieronta 10e/ vajaa 2000 rupiaa (mutta ei ollut kyllä sen väärti ;) )
sisäänpääsyt merkittäville nähtävyyksille n. 10 eurosta ylöspäin aina 30 euroon asti

Ostokset:

Sri Lanka ei ole mikään shoppailijan paratiisi mikä sopi meille toki varsin hyvin :) Isojen kaupunkien keskustoissa löytyy paikallisten omia vaateliikkeitä yms. joissa voit tehdä edullisiakin löytöjä. Negombon keskustasta löytyy myös basaari, jossa kunnon tinkimisellä voit tehdä kohtuullisia ostoksia. Yleisesti kuitenkin hintataso oli mielestäni yllättävän korkea vaatteiden ja tavaroiden osalta.

Katkaravut ja muut merenelävät olivat yleisesti erittäin maistuvasti laitettuja

Ruoka:

Harvinaisen suuri pala lihaa ruoan kanssa :)

Sri Lankalla ei kulinaristinen herkuttelijani ihan päässyt valloille. Astiat olivat lähes poikkeuksetta aina muovisia tai kertakäyttöisiä mikä vielä entisestään vähensi jotenkin ruoan maistuvuutta ;) Ainoa positiivinen poikkeus oli kala! Sen paikalliset osasivat tehdä ja se tarjoiltiin aina melko näyttävästikin :) Toki muutamia herkullisia poikkeuksia muissakin ruuissa mahtui matkan varrelle, kuten paikallinen Chicken Devilled mietona versiona,  mutta tarkkana sai olla missä aterioi ;)

Pihvi Sri Lankan tapaan..

Kaikki länsimäälaisille tehty ruoka oli usein aika mautonta ja hintavaakin paikallisten ruokiin verrattuna. Mikä ei toki ole mikään yllätys Aasian maissa reissatessa. Paitsi se kala ;) Sen paikalliset osasivat tehdä missä muodossa tahansa. Kalapuikkoja on silti turha odotella ;)

tomaattikeittoa

Monien länsimaisten ruokien kanssa ainakin Negombossa paikallisilta puuttui täysin taito tehdä näitä ruokia, mutta turistien pyynnöstä toki olivat ne ruokalistalleen lisänneet. Tomaattikeitto oli jo aika lähellä sitä mitä se voisi olla, mutta esimerkiksi Pasta Carbonara olisi pitänyt jättää ottamatta ja uskoa, että pastaruokien teko ei ehkä ole Sri Lankalaisille ihan omintakeisinta ;) Ja näinhän sen pitää ollakin, maassa maan tavalla ja maan ruokia maistellen :)

Kalaa paikallisittain. Ei ehkä herkullisimman näköistä, mutta todella maukasta!

Paikallisten omat ruokapaikat olivat edullisia ja niissä ruoka oli hyvää, mutta toki on myönnettävä että ei koko lomaa voinut syödä riisiä, kanaa ja erilaisia sooseja siihen ;) Hyviä ne olivat, mutta joku raja :) Onneksi Sri Lankalla etenkin rannikoilla on kalaa saatavilla lähes aina ja sen paikalliset osaavat tehdä taidokkaasti ja hyvin. Reissun aikana söin kalaa useita kertoja ja koskaan en joutnut pettymään valintaani. Hyvää oli, suosittelen! :)

Paikallisten ruokaa ravintolasta. Riisi on Sri Lankalla perus raaka-aineita.

 Paikalliset ruoat ovat usein jonkin verran tulisia. Etenkin riisiseoksiin tykätään heittää ytyä astetta enemmän. Lähes aina kuitenkin ravintolassa tarjoilija/kokki ymmärsi jos pyysit miedompaa verisota ja niitäkin he osasivat valmistaa erittäin maistuviksi vaikka varmasti paikallisuus karisi matkan varrelle osittain ;) Paikallisten paikoissa syödessä tulisuudesta ei ollut varaa napista vaan siellä oli tyydyttävä siihen mitä tuli. Yleisesti kuitenkin tuliset ainekset rajoiltiin omassa kupissaan, josta jokainen pystyi lisämään tulisuutta omien makumieltymystensä mukaan. Joten hengissä selviät, vaikka tuliset ruoat eivä olisikaan sinun herkkuasi ;)

Ruokaa paikallisten tyyliin, 100 rupiaa/naama eli noin 50 senttiä ;)

 Mikäli uskaltaudut syömään sinne missä paikallisetkin käyvät töidensä ohessa ruokailemassa, varaudu siihen, että syömävälineitä voi olla turha pyytää. Paikalliset syövät itse ruokansa käsin. Meille tuotiin usein kuitenkin kohteliaasti sentään lusikat kun eksyimme pienempiin ruokapaikkoihin, vaikka eivätpä ne juuri auttaneet asiaa ;) Näppärin oli tehdä kuten Sri lankalaisetkin, sormilla kiinni ja suuta kohti! :)

Paikallisten ruokia turisteille suunnatussa ravintolassa

Paikallista sapuskaa, olisiko ollut Chicken Buriyani ;)

 Lähes kaikissa liharuoiassa lihaa oli ymmärrettävästi todella niukasti. Kana oli yleisesti tarjolla kanankoipina ja melko riisitautisiahan nuo paikallisten eläimet tahtovat olla, joten syötävää ei juuri luiden ympärillä usein ollut ;) Ainoa poikkeus tässäkin oli kala, jota sai kyllä mahan täydeltä aina kun sitä tilasi :)

Mehut olivat usein veteen jatkettuja eivätkä läheskään yhtä hyviä kuin esim. Balilla. Muutamia hyviä poikkeuksia onneksi mahtui matkalle ;)

Summasummarum:  mikäli mielit makumatkalle, ota nokka kohti jotain ihan muuta maata kuin Sri Lankaa ;) Paitsi, jos rakastat kalaa ja tulisia riisiruokia ! ;)

Cashewpähkinä kanaa

Hedelmiä Sri lankalaiselta torilta

Rohkea matkaaja tutustuu myös Sri Lankalaisten torien ihmeelliseen maailmaan. Sieltä me rohkeasti maistelimme oudon näköisiä hedelmiä ja saimme välillä todellisia makuelämyksiä nautittavaksemme. Hedelmien nimistä ei monesti tullut mitään selkoa, mutta ystävällisesti paikalliset myyjät näyttivät miten niitä syödään, jos vaikutimme sitä ihmetteleviltä ;)

Pienempi annos kalaa vähän nätemmässä olomuodossa ;)

Kieli:

Sri Lankalla lähes jokainen puhuu jonkin verran englantia. Jos oikein ymmärsimme, he opiskelevat sitä koulussa jo varsin nuoresta iästä asti ja sitä kautta englannilla pärjää ja pitkälle :) Paikallisilla itsellään on kaksi kieltä, joita he käyttävät.

Iltaelämä:

Me emme juuri tutustuneet Sri Lankan iltaelämään, mutta ymmärsimme kyllä, että sitä löytyisi jos niin tahtoisi. Yhden ainoan kerran kävimme pienessä paikallisessa baarissa viettämässä iltaa ja kun se päättyi taisteluun laskun summasta, päätimme että toiste ei tarvitse tulla ;)

Miesväki aallokossa Negombossa

Rannat:

Rantakaistaletta Hikkaduwassa.

 Sri Lankan rannat painottuvat eteläosaan saarta sekä itärannikolle. Sieltä löytyvät ehdottomasti kauneimmat rannat niin maisemaltaan kuin meren kirkkaudeltaankin. :)

Negombon rantaa hotellimme edustalta pilvisenä päivänä

 Negombon ranta on ihan nätti pitkä rantaviiva, mutta merivesi Negombon edustalla on sameaa ja voisi sanopa jopa harmaata. Rannat olivat siistejä ja niistä kerättiin roskat pois, mutta  meren väritys ei ihan vastannut mielikuvaani paratiisirannoista ;) Hotellien edustalla Negombon rannoilla kulkee myös jonkin verran erilaisia kauppiaita, jotka voivat ärsyttää lomailijaa sitkeillä myyntiyrityksillään.

Negombon eteläpäässä olevalla rannalla. (C) Jari Löllö

Negombosta eteläänpäin rannikkoa pitkin voisi olettaa löytyvän rantoja joka poukamasta, mutta näin ei ole. Suurin osa rannikosta on kivivalleilla vuorattuja maaneroosion vuoksi. Yhden ainoan rantakaistan löysimme aivan Negomon eteläpäästä ja siellä kävimme pariinkin otteeseen rauhassa pulikoimassa. Toisella reillullamme ymmärsimme, miksei rannalla ollut muita uimareita. Virtaukset olivat todella voimakkaita. Syystä varoitellaan, että on oltava tarkkana missä Sri Lankassa lähtee mereen seikkailemaan, sillä hyvän uimataidonkin omaava on äkkiä virran vietävänä! Komeissa aalloissa saatiin silti leikkiä kun pidimme huolen, että jalat yltävät pohjaan :)

Matkakumppanini paikallisen kaupustelijan hyökkäykden kohteena Bentotan rannalla ;)

 Negombosta eteläänpäin mentäessä seuraavat kunnolliset rannat löytyvät Beruwalasta ja Bentotasta ja niistä kun jatkaa eteläänpäin niin rannat kaunistuvat toinen toisensa jälkeen :) Itse näiden kahden B:n rannat eivät ole vielä mitenkään henkeäsalpaavia ja turistien kimpussa hyörivät kauppiaat löytyivät samantien ;)

Sri Lankan eteläosan rantoja. Huomatkaa ero meriveden värissä!

Tupakka/Alkoholi:

Sri Lanka on tupakin suhteen melkoinen poikkeus Aasian maissa. Tässä maassa ei nimittäin paikallisilla ole oikeutta tupakoida julkisilla paikoilla. Turisteille se vielä sallitaan, mutta ei välttämättä kauaa. Tupakin ostaminen maassa on myös melkoisen hankalaa. Turistein hotelleissa tupakkaa kyllä myydään, mutta Suomeenkin nähden tuplahinnalla. Paikallisten kaupoissa ei tupakkia saa myydä, mutta toki aina löytyy joku joka tiskin alta suostuu myymään kun kukaan ei ole näkemässä ;) Hinnat ovat kuitenkin tällöinkin Suomen hinnoissa. Kannattaa siis varautua mikäli syöpäkääryleet maistuvat ;)

Alkoholia saa hotelleista tottakai, mutta ravintoloissa sit ei ymmärtääkseni saa myydä ilman erillistä lupaa. Moni ravintola kuitenkin myy tiskin alta olutta, mutta listoilta sitä ei löydy ;) Marketeista on olutta/alkoholia turha etsiä, sillä sitä myydään vain paikallisten alkoissa. Alkuun tuntui, että niitä ei ole missään, mutta loppu lomasta nauratti kun olihan niitä lähes joka kulmalla ;)

Moskiitot:

Paranevia moskiiton puremia matkakumppanin jalassa ;) (C) Terhi Tuovinen

Monissa maissa joihin olen  matkustanut on varoiteltu moskiitoista. Koskaan niistä ei kuitenkaan ole ollut mitään harmia. Esimerkiksi Meksikossa törmäsimme vain yhdessä ainoassa viidakko kohteessa moskiittoihin ja sielläkin niitä oli vain muutama, ei mitään verrattuna Suomen hyttyshyökkäyksiin ;) Sri Lankassa sen sijaan asia oli toisin. Iltaisin nämä hiljaiset vihulaiset iskivät jalkoihimme meidän ruokaillessamme ja joissakin viidakkokohteissa ne kehtasivat iskeä kiinni ihan kirkkaalla päivänvalollakin. Eihän me sokerista olla ja pikku puremat eivät kyllä haittaa, mutta nämä moskiitot saivat aikaan melkoiset reaktiot lähes meissä kaikissa!

Reilun viikon vanhat moskiiton puremat korallin turvottamassa jalassa. Onneksi seuraavana päivänä oli turvotuslaskenut allekirjoittaneelta ;)

 Paikallisissa marketeissa myydään moskiittokarkotteita ja yllätykseksemme ne oikeasti toimivat! Kun aloimme iltaisin suojata jalkamme karkotteella, eivät moskiitot enää lähestyneet meitä. Suosittelen siis lämpimästi mieluummin varautumaan heti ekasta päivästä asti kuin tekemään kuten me ja näyttämään jonkun rokon saastuttamilta loppu lomamme ;) Jos kuitenkin sinulle käy kuten meille, paikallisesta apteekista saa kohtuu hyviä rohtoja lievittämään kutinaa ja paukamia ;)

Pidurangala - se halvempi Sigiriya ;)

Näkymä Pidurangalan huipulta Sigiriyalle (C) Jari Löllö

Pidurangala on monella täysin tuntematon paikka, sana josta he eivät ole ennen kuulleetkaan. Sen sijaan Sigiriyan mahtavuudesta on puhuttu paljon ja moni sinne halajaakin Sri Lankan reissullaan. Me pihit matkalaiset kuitenkin sivuutimme Sigiriyalle kiipeämisen ja valitsimme hieman halvemmalla budjetilla vastaavalle kalliolohkareella kipuamisen. Alla kerron miksi ja miksi myös ehkä sinun kannattaisi tehdä samoin ;)

Sigiriya

Sigiriya on siis niin kutsuttu Leijonan kallio. Sen kehutaan olevan hienoin Sri lankan vanhoista pääkaupungeista. Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta kaupungista kuin ehkä kuvittelet ;) Tämä rauniokaupunki löytyy nimittäin valtavan kallion laelta. Kallion juurella sijaitsee myös vanhoja kaupungin raunioita joiden luota lähtevät jälkeenpäin rakennetut puuportaat johtamaan kulkuasi kallion laelle, josta löydät varsinaisen nähtävyyden kera upeiden maisemien.

Miksi me päätimme kuitenkin jättää Sigiriyan, yhden kehutuimmista nähtävyyksistä, väliin? Lukiessamme muiden matkalaisten kirjoituksia tästä paikasta, saimme kuvan, että siellä on väkeä kuin pipoa - aina. Ja väärässä eivät nämä väitteet olleet, sillä kiivettyämme Pidurangalalle, saimme hyvän näkymän Sigiriyan portaikkoon jossa lappasi ihmisiä kuin muurahaisia polullaan. Toinen asia mikä meitä hieman hirvitti oli, että kaikkialla varoitettiin Sigiriyan portaikoissa olevista ampiaispesistä. Ampiaiset saattoivat kuulemma olla ärhäköitä ja ohje oli, että mikäli ne lähtevät liikkeelle, tulisi pysyä rauhallisesti paikallaan. Voin vain kuvitella pysyykö jokainen siitä sadasta turistista siinä kohdin portaita paikallaan kun ampiasparvi tulee tykö. Ei taatusti. Netistä löytyy myös runsaasti kuvia ampiaisenpiston uhreiksi joutuneista ihmisistä. Ei kovin houkuttelevaa ;) Kolmas syy oli Sigiriyasta pyydetty kirskurihinta: noin 24e/4200 rupiaa/henkilö. Tuolla hinnalla per nokka me teimme lähes koko reissun Pidurangalalle, Dambullaan ja Kurunegalaan keran kuljettajan, auton, bensiinin ja ruokien. Ymmärrän kyllä, että Sri Lankan hallitus on viisas ja kerää näillä merkittävillä nähtävyyksillä rahaa turisteilta maallensa. Onneksi löytyy halvempikin vaihtoehto meille, jotka emme matkusta lompakko yllinkyllin täynnä rahaa :)

Pidurangalan luolatemppelin sisältä

Siksi siis valitsimme Pidurangalan!Pidurangala on lähes Sigiriyan kokonainen kallion lohkare vain n. kilometrin päässä Sigiriyasta. Liput Pidurangalalle maksoivat vain 500 rupiaa/henkilö eli alle 3 euroa ja sillä rahalla pääsit tutustumaan myös Pidurangalan juurelta löytyvään pieneen luolatemppeliin.

Näkymää Pidurangalan ensimmäiseltä näköalapaikalta (C) Jari Löllö

Pidurangala on pyhä paikka, joten muista varautua oikealla vaatetuksella! Polvet ja olkapäät piiloon siis :) Jonkin verran kiipeilymatkamme aikana meitä vastaan tuli turisteja ilman asiallista vaatetusta mikä tuntui hieman ikävältä, koska kyseessä oli kuitenkin Sri Lankalaisille pyhästä paikasta.

Pidurangalan alkuosan portaita

 Pidurangala ei ole ihan yhtä helppokulkuinen kuin Sigiriya, mutta lähes huipulle asti pääsee kiviportaita pitkin, joista normaalikuntoinen ihminen kyllä selviää kun mukana on riittävästi juomista ja kiipeämisessä ei pidä kiirettä. Suositella voin myös, että kiipeämistä kannattaa välttää kuumimpaan aikaan päivästä, jolloin me viisaat tietysti olimme tätä aktiviteettia suorittamassa :)

Ensimmäisen näköalapaikan Budha

 Kiviportaita pitkin pääsee Pidurangalan ensimmäiselle näköalapaikalle joka sekin jo avaa uskomattoman kauniin maiseman yli puiden latvojen. Näköalapaikalta löytyy myös suuri makaava budha. Tämän Budhan pää ja ylävartalo on jouduttu uudelleen rakentamaan aarteenmetsästäjien rikottua se 1960 luvulla. Alaosa Budhasta on alkuperäisessä muodossaan.

Vaikein kohta kipuamisessa aivan sinne huipulle asti! ;) Reissutoverini suorittamassa kiipeilyä ;)

Rohkeat ja hyväkuntoiset voivat jatkaa matkaan vielä ihan ylös kallion laelle asti. Loppumatkasta tosin ei ole portaita apuna vaan homma menee melkoiseksi kalliokiipeilyksi. Tästä kuitenkin selviää jos niin haluaa ja voin luvata, että ylhäällä odottaa yksi upeimmista maisemista jonka olet koskaan nähnyt.

Näkymää Pidurangalan huipulta (C) Jari Löllö

 Pidurangalan huipulla olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka paljon. Eri suuntiin avautui toinen toistaan upeampia näköaloja ja se rauha! Vain muutama muu ihminen oli kanssamme yhtäaikaa todistamassa tätä luonnon upeaa aikaansaannosta ja mikä parasta, yksi heistä soitti kitaralla sulosointuja Sri Lankan päivään :) Voit vain kuvitella, millainen rauha on vallinnut munkeilla, jotka asuivat tämän kivimuodostelman lähellä olevissa luolissa yli 2 500 vuotta sitten!

Paluumatkalla alas meidän mukanamme kulki iso apinalauma. Niiden menoa oli mukava seurata ja ne olivat myös sen verran arempia että niitä ei tarvinnut pelätä kuten Thaimaan Krabilla tai joissakin Balin temppelialueilla. Joten jos apinoita haluat nähdä, niin tällä reissulla saat kaksi kärpästä yhdellä kertaa ;)

Kurunegalan maailman suurin Budha - ja ne sähköjohdot :P

Pidurangalan/Sigiriyan reissuun kannattaa niin halutessaan yhdistää myös vierailu Dambulla luolatemppelillä ja mahdollisesti tuntemattomassa Ritigalassa. Myös Kurunegalan maailman suurin Budha osuu reitin varrelle- joskin se oli hienoinen pettymys ainakin meidän väellemme ;) Mutta ehkä sopiva pikku pysähdyn pitkälle automatkalle.

Näkymiä kipuamiselta Dambullan luolatemppelille

 Sigiryasta/pidurangalasta pääsee bussilla Dambullan luolatemppelille. Bussit kulkevat n. 30 minuutin välein ja niiden kyydistä saa pulittaa noin. 40 rupiaa eli 0,20 euroa ;) Meillä oli palkattuna koko päiväksi oma kuski, joten emme päässeet livenä testaamaan näiden edullisten bussien kulkua ;)

Yksi Dambullan luolatemppelin oviaukoista

Dambullan luolatemppelille voin antaa heti pari vinkkiä. Ensinnäkin, sieltäkin löytyy niitä portaita - ja paljon! Vielä enemmän niitä löytyy jos on yhtä tollukka kuin me ja kiipeää huipulle asti, luolatemppelin portille, jossa saa kuulla, että liput olisi pitänyt ostaa jo alhaalta. Oikein mukava tunne paahtavassa auringonpaisteessa koko päivän kiivenneille jaloille. Mut lomallahan sitä ollaan, joten ei ku alas uudestaan ja taas takaisin ylös ;)

Yhden dambullan luolatemppelin sisältöä

Kannattaa siis varata matkaan juomista ja pientä purtavaa tai käydä vaikka välissä syömässä, jotta jalat saavat hieman levätä Pidurangalan jäljiltä ;) Itse Dambulla luolatemppeli ei Balin ja Thaimaan upeiden pyhättöjen jälkeen juuri säväyttänyt, mutta jos et ole aiemmin juuri vieraillut temppeleissä, on tämä varmasti käymisen arvoinen paikka ja myös upea sellainen :) Onhan sitä kehuttu upeimmaksi luolatemppeliksi koko Aasiassa.  Liput Dambullaan maksavat 1500 rupiaa/n. 8euroa/henkilö.

Kävelyjuoksua Dambulla kuumalla laatoituksella ;) (C) Jari Löllö

Ai niin, ja vielä yksi vinkki! Dambullan luolatemppeliin ei saa mennä kengät jalassa. Yllättäen laatoitus on kuin paistinpannu auringon porottessa siihen koko päivän, joten varaudu siihen, että tällä reissulla jalkapohjat kärstsäävät tai pidä huoli, että kuljet varjoissa ;) 

Dambullassa ollessaan voi olla kiehtovaa vierailla samalla Dambullan suurilla vihannesmarkkinoilla.  Meno siellä on varmasti ihanan paikallista ja samalla voi miettiä mistä ne illallispöydän kurkut ja tomaatit ovatkaan tulleet ;)

Habanarassa sijaitseva Ritigala jäi meiltä valitettavasti väliin jo väsyneiden jalkojemme, mutta myös valoisan ajan puutteen vuoksi. Jälkeenpäin on harmittanut ja olisi ehkä Dambullan sijasta vieraillut mieluummin Ritigalassa. Ritigala on siis eräänlainen Budhien metsäpyhättö - luonnonsuojelualue, jota isot turistimassat eivät ainakaan vielä ole löytäneet. Alueella on mielettömästi vanhoja raunioita viidakon keskellä, villejä elefantteja ja kunnon Indiana Jones-meininkiä. Sisäänpääsy tähän suureen seikkailuun on Dambullan tapaan 1500 rupiaa/n. 8 euroa/henkilö.

Meidän koko reissumme lähti siis liikkeelle n. 6 aamulla Negombosta, josta ajoimme ensin katsomaan Kurunegalan kuuluisaa Budhaa. Budhalta matka jatkui Pidurangalalle, jossa olimme puolenpäivän tietämillä. Pidurangalalta jatkoimme Dambullaan ja sieltä illan jo pimetessä takaisin Negomboon. Kuljettaja tähän reissuun maksoi polttoaineineen 12 000 rupiaa eli n. 67 euroa kaikkinensa ja auto oli ISO, ilmastoitu pakettiauto. Hyvästi sukisuki ;)

Pidurangalan päällä

Summasummarum:
Sigiriya - käy ehdottomasti mikäki raha kanssa ei ole tiukkaa :)
Pidurangala - älä missaa missään nimessä! Upein paikka, missä olen käynyt näköalaltaan :)
Dambullan luolatemppeli - ei välttämätön jos olet käynyt temppeileissä muualla Aasiassa
Ritigala - käykää ja kertokaa minullekin kuinka paljon missasin! ;)
Kurunegalan Budha - ei todellakaan mikään erikoinen sähköjohtojen keskellä vuorella ;)

(C) Terhi Tuovinen

Wilpattu - Sri Lankan suurin luonnonpuisto

Wilpattun luonnonpuistoretkelle suuntasimme Negombosta jo pitkästi ennenkuin kukkokaan olisi ehtinyt laulaa. Kello 3 aamulla oli sovittu lähtöaika, jotta ehdimme kello kuudeksi aamusafarille. Toki jälleen osoittautuivat meidän tinkaustaidot reissuista hieman liian hyviksi ja eihän sitä kuskia näkynyt missään.. onneksi ystävällisesti respan pojat alkoivat hoitaa asiaa puolestamme ja saivat matkanvälittäjämme kiinni, kuski oli nukkunut ponniin! No pääasia jos oli kuitenkin tulossa. Ja saapuihan se kuski sieltä lopulta - sillä samalla pienellä sukisuki-ihmeellä jossa niitä istumapaikkoja oli oikeasti vain neljälle ihmiselle. Tikut esiin ja arpomaan kuka saa paikan turvavöidentappien päällä :D

Reissusta Negombosta Wilpattuun sisältäen kuskin ja polttoaineet, sisäänpääsyliput ja jeepin vuokran, maksoimme neljän hengen seurueena yhteensä 26 600 rupiaa (noin 42e/henkilö). Kaikkiin Sri lankan luonnonpuistoihin on kiinteä sisäänpääsy maksu, joka on 1960 rupiaa + verot/henkilö. Lisäksi luonnonpuistoihin on pakko vuokrata jeeppi, jonka maksu yleisesti on 5000 rupiaa koko seurueelta. Tosin siinäkin näytti olevan tinkivaraa, kun meidän kuskimme sai jeepin meille 4000 rupialla ;) Näihin kiinteisiin hintoihin nähden maksoimme siis kuskista, autosta ja polttoaineista Negombo-Wilpattu väliltä 10 800 rupiaa ( alle 70 euroa/koko sakki). Toki joko meitä huijattiin miniauton kanssa tai olisimme saaneet tingata hieman vähemmän ;)

Mitä siellä Wilpatussa sitten oli?  Uskomattomia maisemia! Välillä tuntui niinkuin olisi tullut keskelle Afrikan savanneja. Oli vaikea uskoa, että olimme tulleet vain kolmen tunnin matkan (kilometreissä naurettavan vähän! )Negombosta ja maisemat olivat näin erilaisia. Ja itse luonnonpuiston sisälläkin vaihtelu oli todella suurta jo pienilläkin välimatkoilla.

No entäs se eläimistö, jota luonnonpuisto safarille tultiin katsomaan? No olihan sitä. Ei ehkä ihan siinä mittakaavassa kuin itse olin alkuun kuvitellut, mutta ei ne eläimet kulje kellokaulassa ;) Matkalla saimme nähdä lukuisia peuroja, erilaisia lintuja, krokotiilejä, vesipuhveleita, norsun paskaa ja pantterin tassun jäljen ;)

Harmittiko se, että norsut ja pantterit jäivät näkemättä? No harmittihan se. Eritoten olisin toivonut näkeväni vapaana kulkevan norsulauman, mutta kun päätimme tulla Wilpattun luonnonpuistoon tiesimme, että täällä norsujen näkeminen ei ole yhtä todennäköistä kuin esimerkiksi Yalassa. Sen sijaan Wilpatussa ei ollut niitä valtavia turistimassoja joita Yalaan tulee päivittäin. Pääosin saimme ajaa jeepillä ihan päinemme ympäri upeita maisemia ja pysähtyä kuvaamaan eläimiä kun niin halusimme. Oikeastaan vain silloin, kun joku jeeppi löysi pantterin, ajoivat kaikki jeepit samaan paikkaan jotta me kaikki näkisimme tämän jalon eläimen. Tällöinkin meitä parhaillaan oli 4 jeeppiä yhdessä paikassa. Hotellissamme olleilta suomalaisilta sain kuulla, että Yalassa sen sijaan he liikkuivat lähes jatkuvasti kymmenen jeepin parvena. Toki he myös näkivät norsulauman sekä sen pirun pantterin ;) Toki vain sen selän ;) Eli kannattaa miettiä, mitä safariltaan haluaa ;)

Wilpattun luonnonpuiston eläimistö on ymmärtääkseni kärsinyt maan pitkään jatkuneesta sisällisodasta ja puisto on vasta elpymässä kohti sitä mitä se joskus on ollut. Uskon vahvasti, että eläimistön määrä kasvaa tässäkin luonnonpuistossa kun vain aikaa kuluu vielä hieman. Luontohan täällä olikin jo aivan uskomaton :)

Jeeppikuskit olivat mahtavia Wilpatussa. Meidänkin kuskimme yritti sitkeästi saada meidät näkemään sen pantterin tai leopardin tai mikä peto nyt olikaan. Monta monituista kertaa palasimme paikkaan, jossa pantterin jopa kuultiin ääntelevän, odotimme ihan hiljaa ja toivoimme että se lähtisi liikkeelle. Kuski seurasi tarkoin koko ajan ajaessaan pantterin ja muidenkin eläinten jälkiä ja pyrki saamaan meidät oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Valitettavasti kuitenkin kun nuo eläimet menevät omia menojaan, jäi se pantteri meiltä tällä kertaa näkemättä ;)

Ennen Wilpatun reissuamme luin erään bloggarin tarinaa siitä, kuinka hän oli lopulta päättänyt jättää luonnonpuistoseikkailut tekemättä niiden hintavuuden vuoksi. Tämä miekkonen oli keskittynyt sitten seuraamaan hotellinsa nurmialueen elämää. Tuntui löytävän sieltä paljon mielenkiinoista muurhaisista kaikenmaailman öttömönkiäisiin ja lopulta totesi, että siinä oli hänelle luonnonpuistoa riittämiin. Vaikka Wilpattun eläimistön määrä ei ihan ollut se mitä siltä odotin, oli reissu silti ihan mahtava! Ja ehdottomasti jos - ja kun!- Sri Lankaan palaan, tulen vierailemaan luonnonpuistossa uudemman kerran.

 

Luonnonpuistoissa on Sri lankassa yleensä aamu- ja iltapäivä safarit. Aamupäiväsafarit lähtevät liikkeelle kuudelta aamulla ja kestävät noin puoleen päivään. Iltapäivä safarit puolestaan sitten siitä puolesta päivästä niin kauan kuin valoisaa aikaa riittää. Kestona siis 4-6h.

Luonnonpuisto vierailuilla kannattaa varautua siihen, että ilma ei välttämättä ole ihan yhtä lämmin kuin Sri lankan eteläosissa on tottunut. Ainakin Wilpattussa joka tulee Negombosta melko pitkästi pohjoiseen, saimme oikeasti hieman palella safarin ensimmäiset tunnit kun aurinko ei vielä lämmittänyt täydeltä terältään. Mukaan kannattaa siis varata hieman pitempääkin vaatetta :)

Alla vielä muutamia kuvia retkestämme wilpattuun:

Summasummarum:
Wilpattu: upeita ja erilaisia maisemia, pienempi eliöstö kuin kuvittelin, ehdottomasti kuitenkin vierailun arvoinen paikka!