sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Matka vuoristoon - Kitulgalasta aina Nuwara Eliyaan


Tee viljelmiä vuorilla
Yhden päivän reissu Negombosta Sri Lankan vuoristoihin oli kaikista reissuistamme hankalin järjestää. Juuri kukaan ei suostunut lähtemään ajamaan tätä meidän haluamaamme reissua. Yöpymisen kanssa reissu olisi onnistunut monenkin kuskin kanssa, mutta me kun halusimme välttämättä tehdä näitä päivän reissuja ja päästä omaan hotelliimme yöksi ;) Päivän reissunakin tämä lopulta onnistui. Voin lämpimästi suositella Marshall- nimistä miestä, joka omistaa pienen majatalon ja ravintolan Negombossa. Ensinnäkin hänen ravintolansa oli todella edullinen ja ruoka oli erittäin hyvää! Lisäksi hän järkkäsi myös kuskeja reissuille ja ajoi myös itse. Kerron Marshalista enemmän kirjoituksessa Negombosta, mutta nyt takaisin tähän reissuun joka oli yksi upeimmista Sri Lankassa tekemistäni.

Marshall suostui kuskiksi meille ilmastoidulla pakettiautolla reissulle, jossa lähdimme Negombosta kello 5.00 aamulla. Matkalla suuntasimme ensin Kitulgalaan koskenlaskuun, siitä Belilenan luolalle josta jatkoimme Devonsin ja St Clairin vesiputouksille, Ceylonin tee tehtaalle ja lopulta myös aina Nuwara Eliyaan asti! Hulluhan tämä reissu oli, sillä takaisin Negombossa olimme vasta puolen yön jälkeen! Suosittelen siis yöpymään, ellet ole yhtä hullu kuin me  ;) Meille kuljettaja, polttoaineet ja ilmastoitu pakettiauto kustansivat 15 000 rupiaa eli reilun 80 euroa ja hinta oli TODELLA edullinen kun ottaa huomioon päivän pituuden, kilometrit ja joidenkin teiden mahtavan kunnon ;)





Osa seurueestamme matkalla koskenlaskuun Kiltugalassa
Ensimmäinen pysähdyksemme oli Kitulgalassa, jossa Marshall vei meidät eräälle paikalliselle koskenlasku firmalle. Koskenlasku maksoi noin 2400 rupiaa/henkilö eli alle 15 euroa. Marshallin valitsema yritys oli selkeästi loistava valinta, sillä alusta asti meidän oppaina toimimamme nuoret miehet naurattivat meitä ja saivat turhat jännitykset kaikkoamaan :) Saimme aluksi opastuksen, mitä meidän tuli tehdä, jos opas huusi esimerkiksi " forward". Opastus tuli tarpeeseen, sillä melkoisia koskipaikkoja mahtui tälle reissulle!

Olen käynyt aiemmin laskemassa koskea Thaimaassa Ao Nangista käsin sekä Balilla. Kaikki nämä koskiseikkailut ovat olleet todella erilaisia. Ao nangissa koski oli todella rauhallinen ja siellä oli vain muutamia makeita laskuja. Kumiveneitä oli samassa koskessa tsiljoonia ja reissun hauskin osuus oli ehdottomasti vesisota muiden venekuntien kanssa. Thaimaassa hyvän ja hauskan oppaan merkitys korostui, jotta matka ei käynyt tylsäksi sillä välistä melomistakin riitti melko kivasti. "Krokotiili" huudot saivat aina hymyn huulille silti ;) Balilla koski oli virtaisampi ja siellä oikeasti joutui olemaan tarkka, että noudatti oppaan ohjeita kumartua eteen tai taakse kun liuimme melkoisella vauhdilla puunrunkojen tai muiden esteiden alta. Siellä saimme kokea myös uskomattoman 4 metrisen padon alaslaskun. Kitulgalassa koski sisälsi useita upeita laskuja isojen kivien välistä ja siellä koko matka oli jännittävä, kun aina seuraava putous näkyi jo edessäpäin kun edellisestä oli selvitty. Tässä koskessa myös ehkä korostui se, että opas oikeasti osasi hommansa kun olimme ajautumassa väärään paikkaan. Koskenlaskun lopuksi saimme uida - tai jouduimme uimaan kun opas nakkasi jokaisen vuorollaan jorpakkoon -  rauhallisessa poukamassa joka sisälsi myös melkoisen korkean hyppytornin, josta joku uskalikko kävi myös hyppäämäässä ;) Erityisen Kitulgalan reissusta teki myös se, että me olimme ainoat veneet koko koskessa! Ehdottomasti käymisen arvoinen reissu, jota en itse olisi jättänyt väliin mistään hinnasta :)

Kiltugalan koskenlaskupaikka kulkee Kelani- joessa, jossa on kuvattu legendaarinen elokuva "River Kwai". Miedän oppaamme näyttivät meille paikan, jossa elokuvassa nähty Kwai joen silta sijaitsi aikanaan. Nyt siitä ei ollut mitään jäljellä. Kitulgalassa koskenlaskuun on mahdollista yhdistää myös maastopyöräilyä, luonnon liukumäissä laskemista, kävelyä sademetsässä tai melkein mitä nyt mieleen pälkähtää. Me kuitenkin nappasimme tästä pisteestä vain itse koskenlaskun ja jatkoimme sitten talla pohjassa, kohti seuraavaa kohdettamme ;)

Ensimmäiset näkymät Belilenan luolasta
Kiltulgalasta kuivien vaatteiden vaihdoin jälkeen jatkoimme kohti Belilenan luolaa. Tämä olikin yksi jännittävimmistä osuuksista reissullamme, sillä Belilenan luolan ei ehkä vielä ajatella olevan mikään turistikohde. Oikeastaan kukaan ei tiennyt luolaa ennestään, kun kyselimme tälle reissulle itsellemme kuljettajaa ja se sai meidät ihmettelemään. Marshalkaan ei tiennyt luolan sijaintia, mutta kun näytimme sen hänelle nokian karttapalveluiden avulla, hän ymmärsi missäpäin se sijaitsi ja halusi ehdottomasti lähteä viemään meidät sinne. Tässä voisi olla myös hänelle uusi paikka, jonne tuoda muitakin turisteja ;)

Seikkailijatas viidakossa ;) (C) Kati Aaltonen
Belilenan luolalle pääsy tuotti hieman ongelmia, kun aluksi ajelimme pariinkin kertaan harhaan. Opasteita ei juuri näet ollu ;) Lopulta päädyimme erään vuoren juurelle pieneen kylään, jossa Marshal sai varmistettua, että luola oli aivan siinä lähellä. Toki sitten kylän mies sanoi, että autolla ei pääse pitemmälle, mutta hän voisi pienestä hinnasta viedä meidät parissa erässä Tuktukilla niin ylös kuin mahdollista, josta jatkaisimme kiviportaita pitkin itse luolalle. No näinhän sitä tehtiin, kun kerran tänne asti oltiin tultu! Tuktuk jätti meidät lupaustensa mukaan portaiden alkupäähän, jossa toki tajusimme, että olisihan sinne päässyt autollakin ;) Mutta menipähän ainakin rahat varmasti paikallisille eikä kyseessä ollut iso summa ;)

Kolme seikkailijaa Belilenan luolassa ;)
Belilenan luola sisälsi useamman pienen luolaston. Ensimmäisessä niistä oli jonkinlainen pyhättö outoine rakennelmineen. Luolassa kerrotaan myös sijaitsevan 12 000 vuotta vanha luuranko, niin kutsuttu Balangodan mies, mutta ainakaan me emme mitään varsinaista luurankoa kyllä löytäneet ;) Aluetta olisi voinut tutkia pidempäänkin, mutta meillä painoi hieman aikataulu päälle eksymistemme vuoksi ja niinpä meidän seikkailumme täällä jäi kahden ensimmäisen luolan tutkimiseen. Lepakoita löytyi ja upeita maisemia sekä melkoisen massiivista kallioseinämää!

Tie Belilenan luolalle
Tie Belilenan luolalle ei ollut ihan mikän huippukuntoinen. Sitä oltiin ilmeisesti parantelemassa, joten en osaa sanoa mikä sen kunto on nyt. Meidän retkemme aikana se oli kuitenkin melkoinen jännitysnäytelmä ajella - etenkin kun osuimme vielä hieman myöhemmin paikalliselle tietyömaalle ;)

Näkymää Belilenalle johtavalta tieltä.
Belilenan lisäksi Sri Lankan saarelta löytyy paljon muitakin luolia. Jostain syystä maassa ei ilmeisesti olla ihan tajuttu, että turisteja saattaisivat nämä luolat kiinnostaa. Osassa luolista on ilmeisesti kuitenkin ihan järjestettyjä retkiä. Itseäni jäi harmittamaan, että me emme reissullamme ehtineet tutustumaan muihin alueen luoliin. Mielelläni siis kuulisin, jos joku lukija on käynyt esimerkiksi Ravana Ella -luolassa, jossa on kuulemma todella upea sisäänkäynti tai Wawpaunen luolassa (Lepakoiden luola), jossa luolan sisältä löytyy lepakoiden lisäksi fossiileja sekä upea iso vesiputous!

Sri lankalainen tietyömaa
Palatessamme Belilenan luolalta kohtasimme paikallisen tietyömaan. Tässä maassa eivät asiat toimi ihan kuten Suomessa vaan odottamaan jouduimme niin kauan, kunnes kone oli tehnyt hommansa tässä kohdin. Hetki siinä meni, mutta mikäs siinä, kauniit maisemat ympärillä ja olihan se paikallinen työntekokin ihan näkemisen arvoinen juttu ;)

Ylemmäs vuoristoon käy tiemme!
Belilenan luolalta jatkoimme matkaa kohti Devonsin vesiputousta. Maisemat vain paranivat mitä ylemmäksi ajoimme ja vaikka kilometrejä kertyi melkoisesti eikä vauhti juuri pyöräilyä nopeampaa ollut, niin hetkikään ei tuntunut tylsältä! Maisemia katsoessa matka sujui rattoisasti ja Marshall oli myös loistava viihdyttäjä ja nauratti meitä jutuillaan aina sopivan tilaisuuden tullen :)
Juna Colombosta Nuwara Eliyaan
Matkallamme onnistuimme myös näkemään legendaarisen junan Colombosta Nuwara Eliyaan. Monet matkaoppaat suosittelevat Sri lankassa ollessaan toteuttamaan tuon junamatkan, sillä sen maisemat ovat kuulemma henkeäsalpaavat. Autolla varmasti pääset käsiksi samoihin upeuksiin, mutta toki junalla matkustamisessa on varmasti omat erikoisuutensa ja onhan se noin 1000 kertaa halvempaa kuin kuskin ja auton vuokraus ;) Kannattaa siis kokeilla, mikäli hienot maisemat kiinnostavat ja matkabudjetti ei ole kovin suuri :)


Nuwara Eliyan lähellä alkoivat vuoret ja jykevät mäntymetsät muuttua teeviljelmiksi. Kaikkialla näkyi teen poimijoita työssään ja olivathan nämä vijelmät huikean kauniita! Ensin tee viljelmiä oli vähän, mutta mitä lähemmäksi saavuimme Nuwara Eliyaa, sitä suuremmaksi muuttuivat teeviljelmät.

Teeviljelmiä Nuwara Eliyan lähellä
Meillä oli sen verran epäonnea matkassa, että sää muuttui sateiseksi päästessämme parhaille näköalapaikoille. Eipä tuo lämmin trooppinen sade toki kauhaksi haitaksi ollut, mutta toki kuvissa eivät maisemat pääse täysiin oikeuksiinsa, kun pilvet alkoivat peittää taivasta.

Marshal säikäyttämässä minut: " Älä putoa! " . Taustalla Devons Fall (C) Kati Aaltonen
Devons Fall-vesiputouksella pysähdyimme alunperin viimeisenä etappinamme. Tälle paikalle oli rakennettu oikein näköalatasanne, josta pystyi ihastelemaan vesiputousta. Paikalta löytyivät myös reissun ainoat normaalit vessat, joten kannattaa hyödyntää mikäli täällä matkaatte ;) Devons Fall oli kyllä komea iso vesiputous, mutta oma ajatus siitä, että sen juurelle olisi päässyt seikkailemaan kuten Thaimassa ja Balilla vesiputouksilla romuttui kyllä täysin. Keskellä melkoista ryteikköähän se putous virtasi, joten täällä sai riittää pelkkä maiseman ihastelu virkistävän uintihetken sijasta ;)

Vuoriston tiet olivat loistavassa kunossa verratunna mihin tahansa muuhun Aasian maahan jossa olen reissannut!

Devonsin putouksella Marshall ehdotti, että koska olimme siellä niin hyvissä ajoin, voisimme hyvin jatkaa matkaa ihan Nuwara Eliyan kaupunkiin asti. Hän halusi ehdottomasti näyttää meille sieltä pari paikkaa. Meillehän tämä kelpasi sangen mainiosti silti mikäs siinä oli istuskella ilmastoidussa pakettiautossa ihaillen toinen toistaan upeampia maisemia. Ja tietkin olivat olleet koko matkan todella hyväkuntoisia lukuunottamatta poikkeamista Belilenan luolalla ;)

ST Clairs Fall
Jatkaessamme matkaa näimme etäältä myös St Clairsin vesiputouksen, jota kutsutaan myös Sri Lankan Niagaraksi. Ihan ei samoihin mittapuihin tämä vesiputous päässyt ja lisäksi sen virtaus oli vähentynyt huomattavasti aiemmasta mahtavuudestaan ylempänä tehtyjen patotöiden vuoksi. Sateen ja sumun keskellä tulipahan tämäkin kuitenkin nähtyä.

Marshall tosiaan ajoi meidät Nuwara Eliyan legensaariseen kaupunkiin saakka ja esitteli siellä meille kunnon turistikierroksen opastuksineen. Jotenkin olimme esittelyistä niin hämillämme, että yksikään meistä ei tajunnut ottaa yhtä ainutta kuvaa kaupungista! Täytynyt olla kyllä melkoinen kierros! ;) Nuwara Eliya oli kyllä erikoinen - ehkä erikoisin kaupunki jonka ole nähnyt. Oli kuin se olisi jämähtänyt sinne jonnekin 1700 luvulle. Kaikkialla oli hevosia, hevoskärryjä, muuleja ja aaseja joilla ihmiset liikkuivat. Yksi isoimmista nähtävyyksistä tässä kaupungissa oli vanha upea rakenus, joka nykyään kulki nimellä the Gran Hotel. Se oli niin vahvasti englantilaisvaikutteisesti rakennettu, että jotenkin oli suorastaan huvittavaa, että keskeltä Sri Lankan viidakoita ja vuoristoja löytyi tällainen rakennus! Itse asiassa koko Nuwara Eliyan kaupunki oli selkeästi saanut melkoisesti vaikutteita englantilaisilta jokunen vuosisata sitten ja sinänsä se on nähtävyys, joka kannattaa käydä katsomassa. Osa Sri Lankan monipuolista ja rikasta kulttuuria.

Liptonin teetehdas
Nuwara Eliyasta jatkoimme matkaa Liptonin teetehtaalle, jossa saimme opastetun kierroksen teen valmistuksen saloihin. Kierroksen lopuksi saimme myös maistella tutuista tutuinta Liptonin teetä ;) Itse opastuskierros oli ilmainen, mutta kuten kaikissa muissakin vastaavissa paikoissa, ohjattiin turisti kierroksen jälkeen teekauppaan tekemään ostoksia. Pakkohan ei mitään ollut ostaa, mutta toki tässä oli hyvät paikalliset tulijaiset hommattuna kotiväelle Suomeen ;)


Yksi vesiputous kotimatkamme varrella
Tee tehtaalta alkoi sitten kotimatkamme. Matkalla pysähdyimme vielä pariinkin otteeseen ostamaan hedelmiä tien varressa niitä kaupittelevilta paikallisilta. Marshal itseasiassa taisi ostaa kaikki salaattitarpeet tulevaksi viikoksi ravintolaansa mutkittelevan vuoristotien aikana. Jokaisessa kulmassa nimittäin auto pysähtyi ja Marshal kaivoi povitaskustaan pienen summan rahaa jonka ojensi paikallisille ja sai vastineeksi kaikkea salaatin, kurkun ja hedelmien väliltä. Jos ymmärsin oikein niin kaikki Sri lankan kasviket todella viljellään sisämaassa ja kuljetetaan sieltä rantojen turistikohteisiin ravintoloihin. Ja usein tavara ei kulkeudu vaan ravintolan pitäjät joutuvat ne itse käydä hakemassa isoilta vihannesmarkkinoilta tai Marshallin tapaa pitkin vuoristotietä ajellessa ;)

Auringonlasku vuorilla
Matkamme kruunasi ehdottomasti aivan uskomattoman hieno auringonlasku, jota ihastelimme pitkään ja hartaasti. Siitä alkoikin sitten liki kuuden tunnin ajomatka takaisin Negomboon. Ei ollut helppoa - etenkään kuskillemme, jolle ajoa kertyi  lähes 19 tuntia pienet tauot mukaan lukien. Mutta olihan tämä seikkailu!

Summasummarum:
Ollessasi Sri Lankalla, et voi missään nimessä missata reissua Nuwara Eliyaan ja etenkin sitä ympäröiville upeille maisemille sekä nähtävyyksille. Jos jätät tämän väliin, et ole nähnyt sitä parhainta antia mitä Sri Lanka tarjoaa matkaajalle! ;) Nappaa siis edullinen juna tahi kuski ja nauti yö viileässä ja kosteassa vuoristossa vaihteluksi kuumille rantakohteille ;) Aina voit myös kokeilla kuntoasi nousussa Adamsín kukkulalle ;)

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kandy, mauste/yrttitarhat, kuninkaallinen puutarha sekä ihana Pinnawala!

Pinnawalassa (C) Jari Löllö
Retki Kandyyn, Pinnawalaan, Kuninkaalliseen puutarhaan sekä mauste/yrttitarhoille oli ensimmäinen, jonka teimme Sri Lankassa ollessamme. Tinki-intoisuus oli maksimissaan reissun ekoina päivinä ja niin saimme kuskin ja polttoaineet tälle reissullemme kohtuu edullisesti siihen nähden mitä olimme varautuneet maksamaan etukäteistietojen pohjalta. Alle 50 euroa/8500 rupiaa oli lopullinen hinta. Lähtöhetkellä kyllä selvisi miksi pääsimme Sri Lankan normaaleihin auto/kuski taksoihin nähden näin edullisesti kun paikalle saapui mopoauton kokoinen Sukisuki, jossa oli paikat vain neljälle ihmiselle. No meitähän oli neljä, mutta pitihän sen palkatun kuskinkin mahtua autoon. Keskipaikka turvavöiden päällä takana ei ollut maailman mukavin kun autolla ajoa kertyi reissun aikana kuitenkin melkoisesti. Neuvo siis teille muille, älä tingi liikaa! ;)

Pinnwalan norsuja uittopaikallaan vapaana :)
Lähdimme kello 7.30 Negombosta ja ajoimme ensin Pinnawalaan - norsujen orpokotiin. Tässä paikassa norsut eivät ole ratsastamista varten vaan sinne on alunperin kerätty Sri lankan sisällissodissa loukkaantuneita norsuja ja hoidettu niitä kuntoon. Kaikkien norsujen kanssa ei palautus luontoon ole ollut enää mahdollista ja sen vuoksi niitä on jäänyt Pinnawalaan loppu elämäkseen. Kuskimme ehdotteli meille monta kertaa myös muita norsupaikkoja matkan varrella joissa pääsisi ratsastamaan, mutta me emme halunneet tätä, koska tiesimme jo miten kamalaa norsujen koulutus ja käsittely on turistien ratsastuksia varten. Missään nimessä emme halunneet tukea sellaista toimintaa ja siksi mieluummin matkasimem suoraan Pinnawalaan vaikka sen hinnat olivatkin Sri lankan hintatasoon melkoiset:  2500 rupiaa/henkilö eli noin 14 euroa. Sydämessäni haluan uskoa, että nämä rahat käytetään oikeasti norsuista huolehtimiseen.

Pikkunorsu vilvoittelemassa <3
Pinnawalassa tuntuivat asiat olevan hyvin norsuilla. Niistä suurin osa kulki täysin vapaana Pinnawalan aitausalueilta kaupungin kujia pitkin uittopaikalle ja siellä ne myös pysyivät ilman, että niitä tarvitsi kenekään komentaa. Joukossa oli myös muutamia norsuja joilla oli ketjut kaulassaan tai jaloissaan. Kysyimme näistä norsuista eläinten hoitajilta ja he kertoivat, että nämä norsut olivat vastikään tulleet Pinnawalaan, koska tarvitsivat hoitoa ja että ne eivät vielä olleet niin luotettavia, että niiden uskaltaisi antaa olla täysin vapaana kylän alueella. Ne saattaisivat aiheuttaa vahinkoa tai loukata itseään lisää. Näin toivomme, että asiat olivat oikeasti. Ainakin näitäkin norsuja kohdeltiin hyvin ja ohjattiin nätisti.  Pinnawalassa oli myös paljon vauvanorsuja. Niistä osa sai kulkea lauman mukana vapaana, mutta osaa ilmeisesti pidettiin Pinnawalan aitausalueella. Ihan emme päässeet selvyyteen miksi näin, mutta toivon, että sillekin on järkevä syy.

Pinnawalan norsut matkalla uittopaikalle
Pinnawalassa tosiaan norsut kuljetetaan kaupungin läpi uittopaikalleen ja se on kyllä näkemisen arvoista, kun monta kymmentä norsua tömistelee pitkin kapeita kujia päämäärätietoisesti kohti jokea! Eikä niillä tuntunut olevan mitään tarvetta mennä lähikauppaan ostoksille matkalla vaikka minä sitä kovasti odotinkin näkeväni ;)

Tyytyväisiä turisteja Pinnawalassa ;) (C) Jari Löllö
 Kaiken kaikkiaan Pinnawalasta jäi tosi kiva mieli. Oli mahtava nähdä norsuja näin läheltä ilman että ne olivat sirkuseläiminä tai ihmisen ratsuina. Niistä pidettiin selvästi hyvä huoli ja paikka tuntui aidosti pyrkivän huolehtimaan näistä eläimistä, jotka ovat saaneet oman osansa maan sisällissodan pommeista ja ampumisista. Mieluummin ainakin minä kannan turistirahani tällaiseen paikkaan kuin sellaiseen, jossa norsut ovat puhtaasti vain rahantekovälineinä. Toki Pinnawalassakin turisteja riitti ja rahaa heiltä ja meiltä saatiin, mutta jos edes osa siitä menee oikeasti norsujen hyvinvointiin, niin silloin mielestäni asiat ovat kunnossa :) Pinnawala on auki turisteille klo 8.30-18.00 välillä. Norsut viedään joelle uimaan klo 10 ja 14. Vauvaelefanttien syöttöä taas pääset seuraamaan klo 9.15, 13.15 ja 17.00.

Jokin paikallinen kasvi? ;)
Pinnawalan jälkeen suuntasimme mauste/yrttitarhalle ( Susantha Spice and herbal Garden). Näitä esittelypaikkoja löytyi useita  ja ne olivat kaikki valtion alaisia. Opastus ja kierrokset niissä olivat ilmaisia, mutta toki lopuksi turistit ohjattiin pieneen kauppaan josta näitä yrteistä tehtyjä rasvoja, hoitotuotteita sekä mausteita pystyi ostamaan - melkoiseen hintaan toki ;) Mitään ei kuitenkaan ollut pakko ostaa ja kierros sisälsi mukavia pikku tietoja esimerkiksi aloe veran valmistamisesta, kaakaosta, erilaisita mausteista sekä mihin mitäkin luonnontuotetaa kannatti käyttää. Matkan varrella saimme myös maistella parantavaa teetä. Varoituksen sanana moskiittoja löytyi puistosta melkoisesti ja meidät tuoreet Sri Lankan turistit ne saivat kopattua melko hyvin ennenkuin tajusimekaan. Useampi meistä reagoi moskiittojen puremiin todella rajusti ja jouduimme seuraavana päivänä turvautumaan paikalliseen apteekkiin puremien hoidossa, kun jalkamme alkoivat näyttää siltä, että kannoimme jotain erittäin tarttuvaa rokkoa ;) Suosituksena siis hanki moskiittosuihkeita välittömästi kun saavut Sri Lankaan. Ne toimivat hyvin ja pitävät moskiitot loitolla :)


Maisemia matkalla Kandyyn
 Mauste- ja yrttitarhalta jatkoimme ajomatkaa Kandyyn. Tämä ajomatka olikin sangen mukava, kun maisemat alkoivat muuttua vuoristoisemmiksi. Useamman kerran pyysimme kuljettajaamme pysähtymään, jotta saimme ottaa kuvia maisemista. Näkemisen arvoista seutua vaikka ihan roadtripin merkeissä :)

Hampaan temppeli
 Kandyssä meidän oli tarkoitus vierailla kuuluisassa Hampaan temppelissä, jossa legendan mukaan säilytettiin Budhan kulmahammasta. Kyllähän se upealta näytti tuo temppeli porttien takaa, mutta kuullessamme hinnan vierailulle tuossa temppelissä päätimme jättää tämän kohteen sisällä käynnin väliin. Budhhan kulmahammastakaan kun ei ole edes näkyvissä temppelissä vaan tarinoiden mukaan se on jossain syvällä sen uumenissa..jos on ollenkaan ;) Muistathan, että mikäli tahdot vierailla ihan temppelin sisällä asti, tulee sinun olla pukeutunut asiallisesti. Tämä paikka on pyhä budhhalaisille. Sisäänpääsyhinta vaihtelee 1000 rupian ja 2000 rupian välillä. ( 6-12 euroa/henkilö )

Suihkulähde Pyhän hampaan temppelin ulkopuolella
 Kun vierailu Pyhän hampaan temppelissä jäi meiltä väliin mietimme oliko Kandyssä meille jotakin muuta nähtävää. Itse kaupunkihan on yksi Unescon maailmanperintökohteista ja siinä mielessä kiinnosti tietää, mikä teki kaupungista niin erikoisen. Harkitsimme käyntiä Udawatta kelessä - kielletyssä metsässä, mutta siellä vierailu olisi vienyt ainakin tunnin plus tietysti matkat paikan päälle, joten meidän osaltamme aikataulu ei antanut periksi, koska olimme viellä matkalla Kuninkaalliseen puutarhaan. Jos joku on käynyt tuolla kielletyssä metsässä niin mielelläni kuulen mitä se piti sisällään :)

Kandyn katuja
 Päädyimme siis vain tallustelemaan ympäri Kandyn katuja hetken aikaa ennenkuin hyppäsimme takaisin auton kyyntiin ja suuntasimme Kuninkaalliseen kasvitarhaan - Peradeniyaan. Siellähän sitä nähtävää sitten riittikin ;)

Retkue kulkemassa kasvitarhassa
 Peradeniyaan liput maksavat 1500 rupiaa (reilu 8 euroa) henkilä kohden ja mielestäni sille rahalle sai runsaasti vastinetta. Puisto oli kerrassaan valtava ja me emme ehtineet sitä edes ihan kokonaan kiertää, kun aika alkoi tulla vastaan ja oli päästävä paluumatkalle. Nimi kasvitieteellinen puutarha johtanee hieman harhaan, kun itse ainakin kuvittelin että vastassa olisi suomalaiseen tapaan kasvihuoneita kera erilaisten kukkasten ;) :D Kuninkaallinen kasvitarha on perustettu alunperin jo vuonna 1371.

Yksi isoimmista puiston puista (C) Jari Löllö
 Puiston alkupää on omistettu eri puulajeille. Joukosta löytyi jos ja minkälaista puuta eksoottisemmista myrkkypuista ihan niihin meillekin tuttuihin havupuihin. Puiden koko vaan oli hieman eri luokkaa mitä meillä Suomessa ;)

Eri nurmilajikkeita
 Yksi puiston hauskimmista "nähtyävyyksistä" oli puoliympyrään istutettu esitelmä erilaisista ruoholajeista. Kauniisti ne oli nimettykin, mutta täytyy sanoa että tällainen tavallinen tallaaja ei kyllä huomannut nurmilajeissa mitään eroa toisiinsa nähden. Oliskohan päässyt villiintymään jossain vaiheessa vai eikö meidän ymmärryksemme vain riittänyt? ;)

Matkalla Ihmemaahan?
 Eri puiden, kasvilajien ja kukkasten lisäksi puisto itsessään oli todella kauniisti suunniteltu. Siellä kulki lukuisia polkuja ja kivetyksiä. Istutukset oli tehty näyttävästi ja puisto oli taitavasti jaettu erilaisiin osa-alueisiin aina japanilaisista miniatyyripuutarhoista Liisa Ihmemaassa versioihin. Silmä siis lepäsi tässä paikassa :)

Lepakkoyhdyskunta
 Tietyissä osissa puistoa elää myös melkoinen parvi lepakoita. Vai voiko lepakoista puhua parvena? :P Me saimme runsaasti huvia myös näitä siivekkäitä seuratessamme. Kamikaze lentoja, syöksylaskuja, pientä kinaa juuri siitä sopivasta roikunta puusta ja melkoista älämölöä!

" Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma!"
 Pari hieman erikoisemman näköistä apinaakin tuli puistosa nähtyä. Hauskoja kavereita omine touhuineen. Nämä apinat olivat myös siitä kivoja, että ne eivät olleet turistin kimpussa ja niiden lähettyviltä uskalsi kulkea hyvin. Ei ollenkaan sellaisia ryöstelijöitä mihin Thaimaassa olin tottunut ;)

Kuninkaallisen kasvitarhan riippusillalla. (C) Jari Löllö
Puiston pääporttien vastakkaisesta päästä löytyy myös melko mielenkiintoinen riippusilta. Muistaakseni neljän ihmisen yhtäaikainen sillalla olo oli sallittavaa ja ei sinne kyllä enempää kulkijoita kaivannutkaan sillä sen verran rajusti silta heilahteli jo ihan yhden tai kahden ihmisen sillä käyksennellessä.

Näkymää riippusillalta (C) Jari Löllö
 Riippusillalta avautui myös kaunis näkymä vieressä virtaavalle joelle. Riippusillan läheisyydessä asusteli eräs koirapariskunta, jotka säikäyttivät minut pahanpäiväisesti. Tähän asti Sri Lankassa näkemäni koirat olivat pääosin pysyneet omissa oloissaan eivätkä tulleet ihmisen lähelle. Täällä sen sijaan koirapariskunta melkein hyökkäsi päälleni, kun osuin niiden reviirille riippusillan alapuolella. Onneksi avulias puistonvartija tuli paikalle ja sai häädettyä koirat pois. Ehti siinä kuitenkin käydä kaikenmaailman ajatukset mielessä :/ Suosittelen siis suhtautumaan varauksella alueella liikkuviin koiriin. Muualla Sri Lankassa ei koirista ollut haittaa - ainakaan meille.

Peradeniya - Kuninkaallinen kasvitarha
 Kuten jo alussa kirjoitin. Olisi tässä "kasvitarhassa" vierähtänyt helposti toinenkin tovi. Nähtävää riitti joka kulmalla ja aikaa olisi voinut varata rutkasti enemmän. Meillä muistaakseni kului rattoisasti lähes kolme tuntia täällä seikkaillessamme ja vieläkin jäi paikkoja näkemättä ;) Toki miesväestä tuntui, että eiköhän tuo jo riitänyt ;)

Pojat jättibambujen keskellä (C) Terhi Tuovinen
 Summasummarum:
Pinnawala - mikäli norsuset kiinnostavat, suosittelen :) Herttainen paikka :)
Mauste- ja yrttitarhat - mikäli lievä kaupustelu kierroksen lopuksi ei haittaa, mukavaa pikku infoa.
Kandy - minä en nähnyt Kandyssä mitään niin upeaa, että siellä olisi pakko vierailla. Ehkä joku
             muu on kuitenkin löytänyt/löytää sen taian Kandyn kaupungista :)
Peradeniya - paljon nähtävää, ehdottomasti käymisen arvoinen, jos osuu matkan varrelle muutoin :)

Onnelliset turistit kuninkaallisen kasvitarhan palmukujalla :) (C) Terhi Tuovinen
p.s Minulla olisi lukemattomia upeampia kuvia kuninkaallisesti kasvitarhasta, mutta en halua pilata näkymiä teiltä lukijani, jos joskus eksytte paikan päälle. Siispä pidän nuo kuvat visusti tallessa ;)

maanantai 9. lokakuuta 2017

Retki etelään - Mirissasta Kosgodaan!


Paikallisia kalastajia . ei hullumman näkösiä? ;) (C) Jari Löllö
 Negombosta käsin retki eteläosaan Sri Lankan saarta ei ollut aivan halvimmasta päästä - eikä lyhimmästä! Silti meitä matkaajia poltteli ajatus nähdä Mirissan kuuluisat valaat sekä Gallen vanha kaupunki. Mielessä kävi jo vaihtoehto ottaa majapaikka etelä osasta saarta yhdeksi yöksi ja lähteä sillä tavalla tutkimaan mitä sieltä löytyy. Tämä olisi varmasti myös fiksumpi vaihtoehto ;) Lopulta kuitenkin meillä tärppäsi, kun sinnikkäästi kyselimme eri kuskeilta ja matkan järjestäjiltä tästä reissusta.

Paikallisia kalastajia Mirissassa (C) Kati Aaltonen
Negombossa toimivalta matkanjärjestäjältä saimme reissun, johon sisältyi valassafari Mirissassa, vierailu Gallen vanhassa kaupungissa, lounas, käynti kuukivi-kaivoksella sekä kilpikonna farmilla Kosgodassa. Lisäksi reissu sisälsi kuljettajan ja ison ilmastoidun pakettiauton polttoaineineen. Reissun piti myös sisältää snorklausta Hikkaduwalla - tästä lisää myöhemmin ;) Kaikkinensa maksoimme kuuden hengen seurueessa tästä reissusta 50e (n. 8000 rupiaa) per henkilö. Mielissämme myhersime, että halvalla saatiin kun pelkät Mirissan valassafarit tuntuivat maksavan sen 30 euroa! Toki jälleen todettiin, että kun saat liian halvalla niin hälytyskellojen pitäisi jo soida...

Mirissan rannikkoa
Lähdimem Negombosta kello kolmelta aamulla - joo, aamuvirkut voi heti unohtaa tämän reissun päiväreissuna ;) Saavuimme Mirissaan seitsemän maissa aamulla ja suuntasimme suoraan valassafarille. Pahimmat pelot alkoivat kääntyä toteen kun näimme sataman aivan pullollaan veneitä joihin turisteja survottiin liukuhihnalta. Lieköhän täällä mitään kaloja tulee näkemään? Ainakin kymmenkunta turistien kuskaamiseen tarkoitettua isoa venettä starttasi satamasta samalla kertaa, osassa turisteja varmasti satakunta kyydissä, meillä onneksi vähemmän..

Delfiinejä laivan ympärillä!
Aluksi merellä edestakaisin ajelu tuntui turhauttavalta. Kun yksi vene oli näkevinään jotain, alkoivat muiden veneiden radiopuhelimet laulaa ja kaikki turistibaatit ajoivat kilpaa kohti mahdollisesti nähtyä hauen pyrstöä.. Meillä kävi kuitenkin onni ja meidän veneväkemme tiesi mitä oli tekemässä. Me lähdettiin kauemmaksi muista veneistä - luultavasti silläkin riskillä että mitään emme etenkään silloin näkisi, mutta se kannatti! En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta kun satoja  ja taas satoja delfiinejä ilmestyi laivamme ympärille hyppimään ja esittelemään temppujaan. Parvi oli valtava! Valitettavasti kuvat eivät tee tälle oikeutta mitenkään, joten tämä on itse koettava!

Valas sukeltamassa (C) Jari Löllö
Ja kun aikamme maltoimme, löysimme myös ne valaat. Näimme useita valaan pinnalla käyntejä veneretkemme aikana ja olihan se aika upea näky, kun valtava valas nosti pyrstönsä ja sukelsi takaisin syvyyksiin! Ainakaan vielä ei tämä meidän turistien ajeluttaminen onneksi ollut ajanut valaita ja delfiinejä pois Mirissan rannikolta. Hieman kaksijakoinen olo olla osa tätä. Toisaalta aivan mahtava kokemus nähdä niin valaita kuni delfiinejäkin vapaana, mutta toisaalta tiedän kyllä, että turistien täällä ympäri ämpäri uittaminen ei pitemmän päälle ole hyvä asia, etenkin jos se tehdään niin, että valaat säikytellään kuoliaaksi. Meidän veneemme ei näin tehnyt, mutta samaa ei voi sanoa kaikista muista turistipaateista..

Yksi täyteen ahdettu turistivene
Kuvasa yksi esimerkki "hyvästä turistiveneestä", joka kaahasi kaasupohjassa ympäriinsä kun oletti, että joku muu vene näki valaita tai delfiinejä. Kauhea musta savupilvi seurasi perässä ja todellakaan kateeksi ei käynyt laivassa oleva väki ;) Jos nyt matkustaisin Sri Lankalle uudestaan, voisin hyvin kokeilla delfiinien ja valaiden näkemistä pohjoisempana, jossa turisteja on muutoinkin paljon vähemmän. Siellä ehkä meno ei ole vielä niin yliammuttua kuin Mirissassa?

Gallen linnoitusta
Mirissasta jatkoimme valassafarin jälkeen Galleen. Olin lukenut aiemmin, että se ei olisi mitenkään erityisen pakollinen nähtävyys, mutta itse ainakin viihdyin hyvin ja sain ihastella monenlaista näkymää linnoituksen kiviaidoilta.

Osa seuruettamme kävelemässä kohti Gallen kellotornia.
Gallen alueelle pääsee maksutta ja siellä saa kierrellä ihan vapaasti. Meidän aikanamme ainakaan turisteja ei ollut mitenkään liiaksi asti ja jopa geokätköily onnistui tämän nähtävyyden alueella ;) varoituksen sanasena voi sanoa, että ainakaan me emme onnistuneet löytämään yhtä ainutta WC:tä täältä, joten vessakäynti kannattanee ajoittaa jonnekin ennen tänne tuloa ;)

Gallen muureilta (C) Kati Aaltonen
 Galle on paljon muutakin kuin kellotorninsa. Sen muureja jatkuu ja pitkälle ja jokaiselta kulmalta avautuu lähialue aivan uudella tavalla. Jos kellotornin läheisyydessä kulkivat autotiet, avautuu toiselta laidalta meri ja rantaviiva. Suosittelen lämpimästi varaamaan vaikka hieman eväitä matkaan ja kiertelemään koko Gallen ympäri.

Gallen kellotorni
Gallessa vierailun jälkeen meidän oli tarkoitus mennä Hikkaduwaan snorklaamaan kuten matkanjärjestäjä oli meille luvannut. Tässä vaiheessa kuitenkin aloimme ymmärtää, että jotakin oli pielessä kun kuski ei tuntunut tietävän asiasta yhtään mitään. Kiltisti hän kuitenkin ajoi Hikkaduwaan ja kiersi useammassa paikassa etsimässä meille snorklaus mahdollisuutta joka tuntui kaikista mainoksista huolimatta olevan kiven alla! Jossain vaiheessa saimme kuulla, että sukellusfirmat eivät tänä päivänä vieneet väkeä snorklaamaan koska merenkäynti oli jo liian kova hyvill snorklauspaikoilla. Meidän olisi pitänyt olla paikalla aamulla jolloin merivirrat ovat tyynempiä. Kuskimme kuitenkin löysi lopulta jonkun paikan josta saimme snorklaus välineet, mutta snorkaalaan saisimme mennä yksin eräältä Hikkaduwan uimarannalta. Ja toki tässä vaiheessa selvisi myös se, että meidän oli maksettava snorklausvälineet vaikka matkanjärjestäjän mukaa ne alunperin olivatkin matkaan kuuluneet. Kiukku alkoi kyllä nousta, mutta noh, lomallahan tässä ollaan!

Snorklaamaan tosiaan lähdettiin Hikkaduwan yleiseltä rannalta. Ihmettelimme alkuun että täälläkö muka kaloja ja koralleja, mutta niin vain ihan rannasta löytyi koralliriuttaa ja kohtuullisen monipuolinen kalakantakin. Alkuun snorklaus tuntui mukavalta ja sitä vain makasi lämpimässä merivedessä  virran vietävänä.. niin juuri, virran vietävänä! Korallien kohdalla kävi sellainen merivirta, että en ole ennen tavannut! Petolliseksi sen teki myös se, että uimarannan kohdalla ei virtausta ollut ollenkaan ja ihmiset kelluivat siellä kauniisti paikallaan, mutta korallien päällä, vain parikymmentä metriä sivummalla, oli virtaus niin kova, että ainakaan minun kuntoni ei riittänyt uimaan sitä vastaan ja ihan kohtuullisessa kunnossa uskoisin olevani. Paikoitellen vettä oli vain metrin verran ja korallit ylsivät lähes veden pinnalle. Uida ei auttanut, koska koralleja alkoi olla niin tiheässä, että niihin kolhi itseään väkisin. Rauhoitin mieleni ja vain kelluin pahimpien paikkojen yli ja heti kun tuli sopiva rako, uin täysiä rantaa kohden. Aikamoisen taistelun sai käydä mutta sinne pääsin! Samalla huomasin sitten, että yksi matkakumppaneistani oli ilmeisesti loukannut itsensä pahemmin koralleihin ja pojat auttoivat häntä rantaan. Ehkäpä tämä snorklausreissu oli tässä tältä erää ;) Varoituksen sanana muille, älkää menkö ominpäin snorklailemaan Hikkaduwan rannasta ellette ole tietoisia virtauksista ja niiden ajankohdista. Tässä olisi voinut käydä paljon huonomminkin..


Kuukivikaivoksella kaivostyöläinen menossa kuiluun
Epäonnisen snorklausreissun jälkeen suuntasimme kuukivi-kaivokselle. Näitä kaivospaikkoja löytyy useita Hikkaduwan ja Tortugan väliltä, joten ei muutakuin valitsemaan mieluisin. Me saimme kaivoskierrokselle hyvin englantia puhuvan oppaan joka kertoi eri vaiheista, joita kivet kokevat ennenkuin ne päätyvät koruihin tai koristeiksi. Itse kierros on täysin ilmainen, eikä opas ollut tippiäkään vailla. Toki loppupäässä sitten meidät ohjattiin korukauppaan, jossa hinnat olivat kyllä melkoisia, mutta sieltä pystyi poistumaan ilman mitään ostoksia jos niin halusi ;)

kuukivi oikeassa valossa
Kierroksella meille näytettiin, miksi joitakin kiviä kutsuttiin kuukiviksi. Valon osuessa niihin ne heijastavat sinistä valota takaisin ja ovat näin erityisen kauniita - kuulemma myös erityisen arvokkaita ;) Saimme myös nähdä miten maan syvyyksistä kaivettuja kiviä käsiteltiin, kun ne tuotiin ylös. Tosin hieman arvelutti, että lieköhän oikeasti vieläkin näin alkukantaisesti tätä touhua tehtäisi maassa, jossa ajetaan jo hybridi autoillakin? ;)

Eri kiviä kaivettuna kaivoksesta
Kuukivikaivoskierros oli kiva. Toki tiedän, että kaikki eivät välitä joutua näihin turisteille tarkoitettuihin ostopakkopaikkoihin. Mutta jos pystyy hymyillen jättämään ostoksen väliin niin ei tämä kierros maksa mitään ja samalla saa mukavan pysähtymispaikan pitkälle ajomatkalle ;)

Kilpikonnan munia hautumassa
Kuukivikaivoksen jälkeen suuntasimme retkemme viimeiselle etapille - Kosgodan kilpikonnafarmeille. Näitäkin tuntui olevan samantien varressa useampia ja se sai hieman epäilemään, että oliko niiden tarkoitusperä oikeasti suojella jäljellä olevia kilpikonnia, vai olla turistiansoina rahankeruu mielessä. Valitettavasti en voi olla asiasta täysin varma :(

Linssiludet
Kilpikonnafarmin tarkoitusperät tuntuivat kyllä hyviltä. Saimme aluksi kuulla eri kilpikonnalajeista Sri Lankan vesissä ja siitä, miten uhanalaisia ne ovat tänä päivänä ja miksi. Farmikierroksen opas kertoi, että he pelastavat kilpikonnan munia ja päästävät syntyneet kilpikonnan poikaset mereen sellaiseen aikaan, että saalistajien ei ole niin helppo niitä nähdä. Näin he pyrkivät kasvattamaan kilpikonnanpopulaatiota. Farmin alueelta löytyi kuitenkin myös eläviä kilpikonnan poikasia joka hieman sai arvelemaan, että näinköhän he kaikki päästävät luontoon heti kun se on mahdollista. Farmilla oli myös useampia altaita joissa oli aikuisia kilpikonnia. Kaikki nämä kilpikonnat olivat kuitenkin jollain tavalla loukkaantuneita ja sen vuoksi kuulemma heidän huostassaan. Joku kilpikonna oli loukannut kilpensä niin, että ei selviäisi enää meressä. Toinen oli väriltään täysin albiino ja farmin pitäjä kertoi, että se tulisi tapetuksi välittömästi, jos se päästettäisi mereen.

Sydämestäni toivon, että farmikierroksen vetäjä puhui totta ja heidän tavoitteensa on puhtaasti auttaa kilpikonnia. Kierroksen päätteeksi tiputimme rahaa puiseen rasiaan, jossa luki että raha menee kilpikonnien auttamiseen. Jospa näin olisi oikeasti.

Summasummarum:
Mirissa - kaunis ranta, käy ihmeessä! Mikäli haluat yksityisemmän kokemuksen valaiden ja
               delfiinien osalta, suosittelisin kokeilemaan onneasi Kalpitiyan alueella pohjoisemmassa.
               Kerro minullekin olinko väärässä? ;)
               Muista myös se, että Mirissassa valaita yms. voi nähdä loka-maaliskuu välisenä aikana
Galle - mukava vanha kaupunki, jossa kuluttaa aikaa. Käymisen arvoinen jos osuu reitille :)
Snorklaus - mene oikeaan aikaan, oikeaan firmaan niin saattaa onnistuakin ;) älä tee kuten me!
Moonstone mines - hauska pikku pysähdys, hyvät oppaat :)
Kilpikonnafarmit - ennenkuin uskaltaisin suositella, haluaisin varmuuden, että nämä oikeasti
                               tekevät hyvää kilpikonnille eivätkä päinvastoin...